"Elämä on", kaikuu DNA:n mainos. Elämä tosiaan on vuoristorataa, koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Voin vain arvailla. Eilen mieheni meinasi mapittaa tärkeitä papereita ja heittää turhia roskiin. Lipaston laatikosta hän etsi nitojaa, mutta kostealta tuntui. Lipasto vedettiin pois seinän vierestä ja mitäs sieltä löytyi? Vihreää, tummaa, haisevaa, eli ihan oikeaa hometta! "Mitä ihmettä?" Oli molempien meidän kommentti. Homettahan siellä eteisen nurkassa. Suru tuli puseroon väkisin. Pettymys, epävarma olo, huonot yöunet, huonotuulisuus ja koko tämä päivä melkein pilalla. =( Elämä on totesin itsekin. Välittäjä käväisi tänään katsastamassa, mutta mitäs sille keskellä talvea. Ei voi purkaa seiniä, lumi tuppais sisälle. Täytyy vissiin odottaa kevättä. Että sitä tässä nyt odotellaan, sitä ihanaa kevättä! Että nähdään homeen kukkivan! =) Omassa ihanassa talossa, mahtavaa! On tää jotenkin niin ironista! 

Homekoirat kai tilattava, ei tässä muu auta. Latinotanssitkin jäi väliin tänään, sen verran järkyttynyt olin. Muskariin raahauduin vauvan kanssa puoliväkisin. Eivät viitsi/ehdi kolata noita lumiakaan. Autottomat ihmiset taas kärsii arjen hankaluudesta lasten kanssa, saati vanhat ihmiset. Eivät pääse edes kauppaan omin avuin.. jeps, palataan. =)